LAURI HAAV -mikkiteline

Kyseinen projekti sai alkunsa vuoden 2023 elokuun lopussa ensimmäisestä asiakastapaamisesta, jolloin kävimme läpi asiakkaan vision, toiveet ja käytännön asiat sekä pallottelimme ensimmäisiä raakoja ideoita. Lisäksi ryhdyin tekemään taustatutkimusta aiheeseen liittyen.

The project started at the end of August 2023 from the first customer meeting, when we went through the customer’s vision, wishes and practical issues and brainstormed the first raw ideas. In addition, I started doing some research related to the topic.

LAURI HAAV moodboard (kuvat: pixabay/pexels)

LAURI HAAV – pukeutumisen konteksti (kuvat: Martti Haavisto)

Design

Jatkoin luonnostelemalla erilaisia ideoita, joilla asiakkaan visio toteutuisi mahdollisimman tarkasti. Mikkitelineen tuli olla käytännöllinen ja tukeva, helposti keikkareissuilla kuljetettava ja tietysti näyttävä. Halusin lopullisen tuotteen edustavan Lauri Haavin brändiä ja tyyliä siten, ettei mikkiständin omistajasta voisi erehtyä. Melko nopeasti asiakkaan kanssa päädyttiin suunnitelmaan, jonka pääelementit olivat realistisen kokoinen koiran pää ja mikkiteline, jonka voi purkaa kahteen osaan kuljetuksen ajaksi. Lisäksi koiran pään tuli olla ontto, jotta sisälle saadaan asennettua RGB-valot.

Hyvin pian luonnostelun jälkeen, ryhdyin 3D-mallintamaan koiran päätä. Tavoitteenani oli näin herättää Lauri Haavin doggo-logo ”eloon”. Käytin mallinnukseen Rhinoceros 3D -ohjelmaa. Työskentelin yhdistelemällä sekä polygonimallinnusta, että NURB-mallinnusta, kunnes pääsin tavoittelemaani lopputulokseen. Referenssinä mallinnukselle käytin Lauri Haavin logoa sekä kuvia dobermanneista.

I proceeded by sketching different ideas that would make the client’s vision come true as accurately as possible. The mic stand had to be practical and sturdy, easy to transport on tours and of course, attractive. I wanted the final product to represent Lauri Haav’s brand and style in such a way that there would be no mistaking the owner of the mic stand. Fairly quickly, together with the client, we settled on a design and its key features were a realistic-sized dog’s head and a microphone stand that could be disassembled into two parts for transport. In addition the dog’s head needed to be hollow in order to get the RGB lights installed inside. Very soon after sketching, I started to 3D model the dog’s head. My goal was to bring Lauri Haav’s logo to life. I used Rhinoceros 3D for modeling. I worked by combining both polygon modeling and NURB modeling until I reached the end result I was aiming for. As a reference, I used Lauri Haav’s logo and pictures of Dobermans.

Production

Lopullista materiaalia koiran päälle puntaroin aina metallista keinopuuhun. Kustannuksien ja ominaisuuksien kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi valikoitui muovi. Lopullisen mallin tulostin useammassa osassa Ultimakerin pursottavilla 3D-tulostimilla. Näin ollen koiran pää on kokonaisuudessaan PLA:ta. Osat toisiinsa liimasin huolellisesti epoksiliimalla. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun käytin 3D-tulostimia ja epoksia.

I was trying to choose the material from metal to artificial wood. In terms of costs and material properties, I chose plastic as the best option. I printed the final model in several parts with Ultimaker’s extruding 3D printers. Therefore the head is entirely made from PLA. After printing, I carefully glued the parts together using epoxy glue. This was my first time using 3D printers and epoxy.

Ennen varsinaisen mallin tulostamista, tulostin koiran päästä pienoismallin, jotta pääsin näkemään, millaista jälkeä tulostin tekee ja miltä valitsemani materiaali vaikuttaa.

Before printing the actual model, I printed a miniature model of the dog’s head so I could see the quality of the print and how the material fits the project.

Koska 3D-mallinnukseni oli osittain kulmikas, olin valmistautunut työstämään tulosteen pintaa tarvittaessa. Ja näin kävikin. Sen lisäksi, että olin luonut mallin mallinnusohjelmalla digitaalisesti, sain veistää koiran pään vielä uudestaan käsilläni. Saadakseni pinnasta sileän ja suunnitelmani kaltaisen, käytin pintaa työstäessäni epoksia, kittiä ja spraykittiä. Hiomiseen ja veistämiseen kului useita työtunteja.

Since my model’s surface was partly based on angular polygons, I was prepared to work on the surface of the print. In addition to having created the model digitally, I needed to sculpt the dog’s head again with my hands. To make the surface as smooth as I had planned, I used epoxy, putty and spray putty when working on the surface. Grinding and carving took several working hours.

Lopulta koiran pää sai pintaansa mustan pohjamaalin, metallihohtoisen mustan akryylimaalin ja satiinipintaisen akryylilakan.

Musiikki: Lauri Haav – Onks mitään parempaa

Kun olin saanut koiran pään valmiiksi, siirryin valmistamaan mikkitelinettä. Mikkitelineen tuli olla helposti kasattavissa ja purettavissa kuljetuksen ajaksi. Lisäksi sen tuli olla Lauri Haaville sopivan korkuinen ja mahdollisimman tukeva. Sain Lauri Haavilta tarvittavat mitat ja ryhdyin hommiin. Olin hitsannut viimeksi noin 15 vuotta sitten yläkoulussa, joten sain taas nauttia olostani epämukavuusalueella. Valmistin telineen teräsputkista ja -levystä. Putkien kaareva muoto saatiin aikaiseksi suurella putkentaivutuskoneella. Telineen valmistus piti sisällään hyvin paljon hitsausta, rälläköintiä ja hiomista.

After I finished the dog’s head, I moved on to making the microphone stand. The stand had to be easy to assemble and disassemble during tours. In addition, it had to be a suitable height for Lauri Haav and as sturdy as possible. I got the necessary measurements from Lauri Haav and got started. The last time I had welded was about 15 years ago in middle school, so I was enjoying my time in the discomfort zone yet again. I made the stand from steel pipes and steel sheet metal. The curved shape of the pipes was achieved with a big pipe bending machine. The production of the stand included a lot of welding, grinding and sanding.

Päätin tehdä mikkiständin keulaan saranan peittävän kilven. Lisäksi lisäsin hitsaussaumoihin metallikittiä häivyttääkseni ja silottaakseni saumoja ja peittääkseni hitsit. Halusin mikkiständin olevan pinnoiltaan ja saumoiltaan mahdollisimman viimeistellyn näköinen; soljuva ja sulava, hieman jopa plastinen. Samalla halusin mikkiständin muotokielen kuitenkin viestivän asennetta, kiukkua ja vaaran tunnetta.

I decided to make a shield to cover the hinge of the microphone stand. I also added metal putty on the welds to fade and smooth the seams and cover the welds. I wanted the mic stand to look as finished as possible considering the surfaces and seams; flowing and smooth, a little plastic even. At the same time, however, I wanted the design to convey attitude, anger and sense of danger.